Viikate

Linnut livertävät iloisesti kun aurinko jakaa lämpimiä säteitään. Metsä on vehreä ja kaunis, mutta sen synkkiin varjoihin ei päivä paista. Siellä lymyää pimeän talven ja kirkkaan viinan kovettama suomalainen. Hän on muusa raskaan rautalankaisille mollisoinnuille, joita on rakastettu jo kolmekymmentä vuotta. Joskus Ilovaarikin kaipaa kaihoa, melankoliaa ja alakuloa. Silloin saa Viikate soida.